Bored and tired.

Phuuh...aika tuntuu matelevan oikein urakalla mutta toisaalta tuntuu ettei aikaa ole mihinkään. On siis jälleen Mr J:n iltavuoroviikko. Avokkini siis tekee kolmivuorotyötä ja iltavuoroviikko tuntuu aina kaikkein raskaimmalta. Hän on aamut kotona mutta ei oikein ehditä mitään tekemään tai saamaan aikaiseksi kun hänen on jo töihin mentävä. Onneksi viikko on jo puolivälissä ja viikonloppuna on taas aikaa tehdä kaikenlaista!

Silmäpussit loistaa Ouluun saakka.

Maanantai aamuna sain kuitenkin itseni revittyä salille. Mr J vähän avusti repimällä meikän ylös sängystä. Salilla ei onneksi ollut kovin montaa ihmistä todistamassa zombeiluani laitteesta toiseen. Olin rehellisesti salin väsyneimmän näköinen ihminen. Kaikki muut olivat pirteän ja aurinkoisen oloisia ja meikä meni siellä zombina silmäpussit polvissa ees taas ihan kujalla maailmasta. Treenit oli nopeasti suoritettu ihmismassan vähyydesta johtuen ja pääsin kotiin SYÖMÄÄN. Ei meikällä ennen ole aamuisin ollut nälkä, mutta ateriarytmin säännöllistyttyä nälkä yhyttää heti aamusta. Salilla käyminen on aina meikällä tosi vähäistä näinä viikkoina, sillä en ole yhtään aamuihminen siinä mielessä, että minua kiinnostaisi lähteä salille. Tottakai olen oppinut heräilemään aamuisin yms. mutta ei se tee minusta aamuihmistä. Ollaan Oliverin kanssa sen sijaan käyty joka päivä oikein pitkällä kävelyllä ulkoilmassa, vaikka ilma nyt on ollut mitä on. Harmaata ja synkkää sekä ihan hemmetin tuulista!!

Tänään lenkkeiltiin Kirjurinluotoon. Ajatuksena oli mennä Pelle Hermannin puistoon keinumaan, mutta lenkkiseurani nukahti jo alkutekijöissä. Tuli kierreltyä silti Kirvatsia ympäri ämpäri kauheasta tuulesta huolimatta. Uimarannalla oli muuten jonkun tekemä hiekkalinna muistuttamassa tulevasta kesästä ja lämmöstä!

Tästä viikosta on kyllä glamourit puuttunu ihan totaalisesti, mut josko viikonloppuna olis energiaa laittautua pitkästä aikaa ja päästäis vähän ihmisten ilmoille viettämään aikaa. Sais jotain muutakin kerrottavaa kuin sali ja lenkkikuulumisia. Asunnosta postailen vasta myöhemmin, kun ollaan ehditty Ikeaan ja takaisin.

Today I don't feel like doing anything

Otsikkokin sen kertoo..aamulla herätessä oli juuri sellainen olo, että mitään en jaksa enkä halua tehdä tänään. Yöllä heräiltiin Oliverin kanssa kolmesti mutta suurin valvottaja löytyy viisi kerrosta alempaa.

 Paikallinen eroottista liikehdintää tarjoava ravitsemusliike päätti käyttää bassoa oikein huolella eikä äänenvoimakkuuskaan ollut pienintä mahdollista. Yleensähän tuosta puljusta ei ole mitään haittaa. Välillä musiikki kuuluu hiljaa, mutta sitä ei huomaa jos ei ole hereillä, siihen ei siis herää. Silloi  tällöin on öitä, jolloin musiikki on erityisen kovalla. 

Piti mennä salillekin jo aamupäivällä, mutta kiinnostus ei riittänyt, ei sitten alkuunkaan. Päädyin siis siivoilemaan TAAS vaatekaappejamme. Pääsääntöisesti minun ja Oliverin vaatteet ovat siistissä järjestyksessä omilla paikoillaan. Toki meikän vaatekaappi aina loppupeleissä ajautuu kaaokseen jonkun kiireisen vaatteiden vaihdon yhteydessä..MUTTA...Mr.J:n vaatekaappi on aina jostain mystisestä syystä kuin rytökärpän pesä. Olen luovuttanut hänen vaatekaappinsa siivoamisen osalta oikeastaan kokonaan, koska noin päivän se siistinä pysyy ja sen jälkeen tapahtuu jokin luonnonilmiö ja kaappi on sekaisin.

Iltapäivällä Mr.J sai minut revittyä ulkoilmaan lenkille. Kätevästi saimme Oliverin nukkumaan samalla rattaisiin. Loppupeleissä olimmekin reilut kaksi tuntia kävelemässä. Tosin poikkesimme matkalla Halpa-Halliin tsiikailemaan kurahanskoja Oltsulle. Kotona join pitkästä aikaa oikein KAHVIA. Juon  todella harvoin kahvia, olen enemmän teen ystävä, erityisesti vihreän teen. Kahvi ei sovi meikälle jotenkin, tulee paha olo jos juo useamman kupillisen. Kuitenkin silloin tällöin tekee mieli juoda kuppi kaffia.Kahvinkeitinkin heivattiin jokin aika takasin pois, koska ei me tarvita sitä tilaa viemässä. Hommattiin tollanen kapselikeitin tilalle. Se riittää meille. 

Lenkin jälkeen oltiin vaan ja löffättiin. Katteltiin Suomen ja USAn välinen pronssipeli ja puuhailtiin Oliverin kanssa. Tai Oliver seikkaili joka puolella ja höpötteli omiaan, mie kattelin vaan. Illalla pääsin jo salillekin asti kaverin kanssa. Ei oikeastaan kiinnostanut vielä siinäkää  vaiheessa lähteä salille, mutta salilta lähtiessä olo oli mahtava! Paikat olivat kipeät mutta mieli oli raukea. Seuraavaksi suihkun kautta takaisin sohvalle makaamaan hetkeksi ja sitten unille! Vaikkei aamulla huvittanut mitään tehdäkkään niin kummasti sitä tekemistä oli koko päiväksi. 

Kyllä, se on MacGyver.

New beginning.

Heissan!

Olen TODELLA huono tälläisissä aloitusjutuissa, mutta pakkohan se ensimmäinen postaus on joskus tehdä! 
Pidin blogia aiemminkin, mutta päädyin sen poistamiseen viime kesänä, koska minulla ei ollut mielenkiintoa eikä aikaa sen päivittämiseen. Josko nyt onnistuisi siis paremmin.

Ruudun toisella puolen hääräilen siis minä, Salla. Olen 23-vuotias porilainen kotiäiti (tällä hetkellä). Ammatiltani olen matkailualan ohjelmapalvelutuottaja ( fancy title yeah?), mutta päivääkään en ole tuon alan palkkatöitä tehnyt. Sen sijaan olen työskennellyt sekalaisesti sekä siivoojana että baarimikkona / tarjoilijana. Ennen kotimammaksi jäämistä opiskelin sairaanhoitajaksi. Opinnot jäivät siis kesken äitiysloman vuoksi. Harrastan lenkkeilyä ja jossain määrin salilla pyörintää. Vaatteet ja korut ovat intohimoni ja olen hirvittävän perso kaikelle kiiltävälle. Hullaannun myös todella herkästi kaikista uutuustuotteista, joihin yleensä petyn. Olin välittömästi kokeilemssa mm. CC-voidetta, joka onkin niitä yksiä harvoja rakastumisiani. Kaikenlainen musiikki on minulle nautinto ja tykkäänkin käydä yökerhoissa silloin tällöin kavereiden kanssa. Myös selvinpäin.

Meillä asustaa kanssani siis rakas pikkunen poikani Oliver, avomieheni Mr.J sekä kaksi karvaista kulkijaa, Carlos ja Onerva. 

Carlos alhaalla, Onerva ylhäällä. Kärsin melkoisista migreeneistä joskus, kissat joko yrittävät hoitaa tai päästää meikän päiviltäni..mene ja tiedä.

Kotimme sijaitsee tällä hetkellä Porin ydinkeskustassa ja on hyvin viihtyisä ja toimiva 59 neliöinen kolmio. Asunto on melko pieni, mutta tilaratkaisut ovat toimivia. Paitsi pesuhuoneessa. Makuuhuoneet saavat mielestäni ollakki pieniä, en tarvitse sinne muuta kuin sängyn, yöpöydät ja meikkauspöydän. Toki haluaisin sinne kaikenlaista, mutta ne saavat odottaa isompaa asuntoa. Asunnossa on ollut erillinen keittiö, mutta ihana vuokranantajamme oli ennen muuttoamme kaatanut seinän ja näin tehnyt olohuone / keittiöyhdistelmästä valoisamman ja tilavamman. Asunnosta ehkä myöhemmin postausta erikseen? Tarkoituksenamme on kuitenkin kesällä etsiä uusi, isompi asunto rauhallisemmalta asuinalueelta. Onhan ydinkeskustassa asumisessakin puolensa, mutta kun asunnossa ei ole edes parveketta niin sitä kaipaa vähän kauemmas keskustasta. Ulkoilu pojan kanssakin on sitten mielekkäämpää kun lähin leikkipuisto on jotain muutaki kuin Angry Birds tellinki. 

Huhhuh..mitäs vielä. Viimeksi olen jonkun lyhyen bloggauksen tehnyt kun poika syntyi...reilut 8 kuukautta sitten. Tähän aikaan on mahtunut kaikenlaisia kommelluksia, itkua ja naurua. Päiväni kuluvat suurimmaksi osaksi kotona tai ulkona Oliverin kanssa. 

Oliver <3

"Omalla ajallani" käyn usein kahvittelemassa ystävien kanssa tai salilla. Kuntosalilla käymisestä on tullut uusi pikku intohimoni kun päätin elämäntapamuutoksesta vuoden alussa. Silloin jäi myös tupakka sekä minulta,Mr J:ltä sekä Mirkalta. Välillä tulee herkuteltua ja voivoteltua jälkikäteen mutta se on elämää, enkä halua kieltää itseltäni herkuttelua kokonaankaan. Salilla on nyt tullut käytyä 4-6 kertaa viikossa ja lisäksi lenkkeilemässä Oliverin kanssa. Ruokavalio on käännetty uusille urille ja niissä yritetään pysyä. Motivaatiopuutosta kuitenkin aiheuttaa se, ettei vaa'an lukema ole liikkunut mihinkään viime lokakuun jälkeen. 

Synnytyksen jälkeen meikällä todettiin autoimmuunitulehduksen aiheuttama kilpirauhasen vajaatoiminta johon syön lääkkeitä joka päivä, todennäköisesti hamaan loppuun saakka. Lääkitys ei ole aivan tasapainossa vielä ja sairaus aiheuttaa oireita ja siksi painokaan ei liiku mihinkään! Senttejä on onneksi muutama lähtenyt, että edes jonkinlainen motivaatio pysyy.

Jos nyt onnistuisi päivittelemään hiukan useammin tätä blogia kuin kerran kuussa ;)